Enpä tiennyt, että pojan joukkue oli ilmoitettu alueliigaankin, mutta selkisi asia sen verran ajoissa, että työviikon saattoi päättää seuraamalla poikien ko. liigan avauspeliä Campo Sportissa. Tämä oli ilmeisesti myös ensimmäinen kerta, kun kesällä joukkueessa aloittanut toinen veska pääsi aloittavaan kokoonpanoon.
Alueliigan pelit kesätävät vain 2x20 minuutia, joten heti alusta asti saa olla tarkkana. Pojat onnistuivat hankkiutumaan pelissä pain maalin johtoasemaan vaikken oikein ymmärrä miten, sillä pelissä ei oikein näyttänyt olevan joukkueellista ideaa. Toki ideana olikin kuulemma ollut antaa enemmän vastuuta niille pelaajille, jotka eivät varsinaisessa aluesarjassa pääse aina kokoonpanoon. Tuskallisesti tuli sellainen tunne, että kaikki hävittiin, kaksinkamppailuista alkaen.
Yksi pelaaja itse asiassa loisti, nimittäin uusi veska. Aivan maagisia torjuntoja kaikilla mahdollisilla kehonosilla. Mutta todella tiukaksi pojat pelin päästivät: oman pään pelaaminen hermostutti liikaa ratkaisuhetkillä, ja SB-Prolta lähti napakka, maaliin mennyt laukaus viime sekunnilla. Meidän onnemme oli, että tuomarit tulkitsivat eliajan olleen täysi, kun apllo meni maaliviivan yli. Peli siis päättyi Erä Sinisen 2-3-voittoon.
maanantai 31. lokakuuta 2016
lauantai 29. lokakuuta 2016
Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää 27.10.2016
En aktiivisesti etsiydy teatteriin, mutta minulla on erilaisia viiteryhmiä jotka saavat minut tätäkin harrastamaan muutaman kerran vuodessa. Nyt neljän kiireisen naisen kalenterista valikoitiin ensin kaikille sopiva päivä ja sitten mietittiin, mitä tarjolla olevista esityksistä menisimme katsomaan. Arpa osui Q-teatteriin.
Kevyttä mielihyvää oli äärimmäisen niukasti ja kovin valoin lavastettu kertomus siitä, kuinka menestyvä ihminen voi täysin menettää merkityksellisyyden tunteen nykyaikana. Hömpän hypnoosikehystarinan alta paljastui totaalisen masentunut ihminen, joka ei saa tolkkua elämäänsä vaikka kuinka sitä kelaa (kirjaimellisesti). Mitä tavoitella, kun kaikki on niin helvetin hyvin? Dramaattinen loppu oli johdomukainen koko ajan auki kiertyvälle ahdistukselle.
Pidinkö tästä? Kyllä ja ei. Väliaikaan asti kesti, ennen kuin hiffasin, mistä oli kysymys. Lisäksi olen nähnyt näitä näyttelijöitä niin moneen kertaan lavalla, että alkaa tuntua siltä, että tunnen jo heidän tapansa esiintyä enkä nää enää roolihenkilöä roolintekijän takaa. Näin etenkin Tommi Korpelan tapauksessa. Tämä sekä se, että istuin lattialla ensimmäisen puoliajan koska edessäni etrivissä istui Muhkerastainen Nainen puolisonsa Todella Pitkän kanssa, olivat omiaan jättämään minut hieman etäälle tästä teoksesta.
Kevyttä mielihyvää oli äärimmäisen niukasti ja kovin valoin lavastettu kertomus siitä, kuinka menestyvä ihminen voi täysin menettää merkityksellisyyden tunteen nykyaikana. Hömpän hypnoosikehystarinan alta paljastui totaalisen masentunut ihminen, joka ei saa tolkkua elämäänsä vaikka kuinka sitä kelaa (kirjaimellisesti). Mitä tavoitella, kun kaikki on niin helvetin hyvin? Dramaattinen loppu oli johdomukainen koko ajan auki kiertyvälle ahdistukselle.
Pidinkö tästä? Kyllä ja ei. Väliaikaan asti kesti, ennen kuin hiffasin, mistä oli kysymys. Lisäksi olen nähnyt näitä näyttelijöitä niin moneen kertaan lavalla, että alkaa tuntua siltä, että tunnen jo heidän tapansa esiintyä enkä nää enää roolihenkilöä roolintekijän takaa. Näin etenkin Tommi Korpelan tapauksessa. Tämä sekä se, että istuin lattialla ensimmäisen puoliajan koska edessäni etrivissä istui Muhkerastainen Nainen puolisonsa Todella Pitkän kanssa, olivat omiaan jättämään minut hieman etäälle tästä teoksesta.
tiistai 4. lokakuuta 2016
ÅIF- Erä Sininen 2.10.2016
Pojan joukkueen kausi laitettiin virallisesti alkuun Porvoon salibandyhallilla yhdellä ottelulla ÅIFia vastaan. Kahdeksan joukkueen lohkossa pelataan yksinkertainen sarja, jonka jälkeen neljä joukkuetta viivan yläpuolelta menee ylempään, ja neljä joukkuetta viivan alapuolelta alempaan jatkosarjaan. Jatkosarjojen pelit lähtevät käyntiin marraskuussa.
En yhtään tiennyt mitä odottaa harjoituspelien perusteella, joita oli kuitenkin pelattu lähtökohtaisesti kovempia jengejä vastaan. Näytti siltä, että tämä peli olisi ollut voitettavissa, sillä vastassa ei ollut erityisen taitava tai fyysinen jengi. Alussa ainakin oli havaittavissa hermostumista ja siitä johtuvaa mailojen väpätystä niin hyökkäys- kuin puolutuspäässä. Loppua kohti alettiin saada hyviä, mietittyjä hyökkäyksiä aikaiseksi, ja peli asettui paremmin uomiinsa. Peli päättyi kuitenkin ÅIFin harmittavaan tasoitukseen vain minuutti ennen loppua.
Enpä uskalla arvata, kumpaan sarjaan tie tästä vie. Pelirohkeutta kaipaisin pojille lisää. Sillä, että uskoo voittavansa, saisi sen pienen lisän vääntöön, joka johdattaisi sinne voittoon asti.
En yhtään tiennyt mitä odottaa harjoituspelien perusteella, joita oli kuitenkin pelattu lähtökohtaisesti kovempia jengejä vastaan. Näytti siltä, että tämä peli olisi ollut voitettavissa, sillä vastassa ei ollut erityisen taitava tai fyysinen jengi. Alussa ainakin oli havaittavissa hermostumista ja siitä johtuvaa mailojen väpätystä niin hyökkäys- kuin puolutuspäässä. Loppua kohti alettiin saada hyviä, mietittyjä hyökkäyksiä aikaiseksi, ja peli asettui paremmin uomiinsa. Peli päättyi kuitenkin ÅIFin harmittavaan tasoitukseen vain minuutti ennen loppua.
Enpä uskalla arvata, kumpaan sarjaan tie tästä vie. Pelirohkeutta kaipaisin pojille lisää. Sillä, että uskoo voittavansa, saisi sen pienen lisän vääntöön, joka johdattaisi sinne voittoon asti.
lauantai 1. lokakuuta 2016
HIFK-Tappara 1.10.2016
Alakerran naapurin mies on innokas HIFK-fani, ja olemme jo vuosia seuranneet kotimaista lätkää yhdessä. Eräänlaisen huipentumana oli titysti viime kevään finaalisarja. Yleensä ehdin aikataulusyistä katsoa vain play off -pelit, mutta nyt unohdin muut tekemiset ja varasin lauantai-illan kiakolle.
Omasta puolestani ottelu ei jättänyt toivomisen varaa, sillä peli oli koko ajan Tapparan hallussa. Vastustajasta jäi jopa vähän haluton kuva, sillä HIFK ei pystynyt rakentamaan kunnollisia hyökkäyksiä vaan jäi toistuvasti jumiin Tapparan trappiin. Tappara teki tarvittavat maalit ja vei pisteet Hakametsään mennessään.
Aina tuntuu jotenkin helpommalta olla häviäjän kuin voittajan puolella näissä tilanteissa, kun toista joukkuetta kannattava kaveri on seurana. Vahingonilogeenini on melko hyvin piilotettu.
Omasta puolestani ottelu ei jättänyt toivomisen varaa, sillä peli oli koko ajan Tapparan hallussa. Vastustajasta jäi jopa vähän haluton kuva, sillä HIFK ei pystynyt rakentamaan kunnollisia hyökkäyksiä vaan jäi toistuvasti jumiin Tapparan trappiin. Tappara teki tarvittavat maalit ja vei pisteet Hakametsään mennessään.
Aina tuntuu jotenkin helpommalta olla häviäjän kuin voittajan puolella näissä tilanteissa, kun toista joukkuetta kannattava kaveri on seurana. Vahingonilogeenini on melko hyvin piilotettu.
Erä B Sininen - PHSB 28.9.2016
B-poikien SM-sarjapelistä sai hyvän vertailukohdan heti perään pelattuun Erä B Sinisen harjoitusmatsiin, jossa vastaan tuli lahtelainen PHSB. Pojat olivat käyneet voittamassa tämän B-divarijengin edellisessä pelissä, joten vieraiden näyttöhalut olivat kovat.
Vauhtia oli sarjatasoa alemmassakin pelissä kiitettävästi, mutta kun taitoa ei niinkään, oli peli kovin sekavaa. Maltillisia, organisoituja hyökkäyksiä sai aikaan vain vastustaja, kun Erän pojat syyllistyivät joko yksinyrittämiseen tai hätäisiin ratkaisuihin. Tai molempiin. Myös kaksikamppailuissa jäivät Erän pelaajat liian useasti häviäjäksi. Niin se vaan joukkueen menestys koostuu yksilöiden taitojen ja joukkueen taitojen määrittelemättömästä summasta.
Nestori "Nese" Kaskela pelasi vakuuttavan ottelun maalilla, ja kun ykköskentän pojat onnistuivat maalinteossakin, niin ottelu pysyi yleisestä sähläysvaikutelmasta huolimatta yllättävän tasaisena. PHSB voitti lopulta vain yhden maalin turvin 4-5.
Vauhtia oli sarjatasoa alemmassakin pelissä kiitettävästi, mutta kun taitoa ei niinkään, oli peli kovin sekavaa. Maltillisia, organisoituja hyökkäyksiä sai aikaan vain vastustaja, kun Erän pojat syyllistyivät joko yksinyrittämiseen tai hätäisiin ratkaisuihin. Tai molempiin. Myös kaksikamppailuissa jäivät Erän pelaajat liian useasti häviäjäksi. Niin se vaan joukkueen menestys koostuu yksilöiden taitojen ja joukkueen taitojen määrittelemättömästä summasta.
Nestori "Nese" Kaskela pelasi vakuuttavan ottelun maalilla, ja kun ykköskentän pojat onnistuivat maalinteossakin, niin ottelu pysyi yleisestä sähläysvaikutelmasta huolimatta yllättävän tasaisena. PHSB voitti lopulta vain yhden maalin turvin 4-5.
EräViikingit-TPS 28.9.2016
Vähän alle puolet johtamastani C-poikien joukkueesta pääsi kaudelle 2016-17 EräViikinkien B-poikien edustusjoukkueeseen. Päätän viettää keskiviikkoillan Mosahallissa nuorten miesten salibandyn parissa, katsomassa mitä heistä sitten tuli. SM-sarjan avaus kotihallissa kahden viime kauden C-poikien mestaria TPS:aa vastaan.
Yleisiöä ei ole arki-iltana lauteilla ruuhkaksi asti, mutta tuttuja löytyy sen verran, että löydän luonnollisen ekolokeron EV:n kannattajen keskeltä. Pelin alussa molemmat joukkueet ovat hermostuneen oloisia, kotijoukkue enemmän. TPS pääsee tekemään pari nopeaa maalia. Lisäksi EV:n kapteeni Juho Mäkelä saa jossain tilanteessa kovan iskun rintalastaansa, eikä pysty enää jatkamaan peliä. EV pääsee kuitenkin peliin mukaan ja tauolla ollaan tasoissa.
Toisessa erässä EV:n peli rauhoittuu ja maaleja tulee edelleen. Kolmanteen erään kahden maalin johdossa. Pikku hiljaa alan saada kannustamisesta kiinni, vaikka huomaan lähtökohtaisen neutraaliuteni siinä, että taputan innostuneesti myös TPS:n hienoille suorituksille. Tämän johdosta saan vähän kummeksuvia katseita lähipiiristä. Pulssi alkaa kuitenkin nousta kun ottelu kaartuu loppua kohti ja TPS onnistuu kahdesti tulemaan takaa tasoihin.
Jatkoaika on näissä peleissä todella lyhyt, vain viisi minuuttia. Sitä enemmän harmittaa, kun 2000-ikäluokan yksi arroganteimpia mutta taitavampia maalinsylkijöitä, Jasper Juuti, vie reilun kolmen minuutin pelin jälkeen Tepsin voittoon. Juuti pelasi läpi ottelun epävarmasti, mutta kuten niin monesti aikaisemminkin, tekee sen tärkeimmän maalin. EV:n katsomolle osoitetusta vapautuneesta tuuletuksesta välittyy helpotus ja näkymätön keskisormen näyttö kotiyleisölle. Nuoren miehen uhoa parhaimmillaan, joka on pakko ottaa nöyrästi vastaan. Hieno voittomaali.
EV kantaa niskassaan pieniä suosikin paineita, jotka tulivat toivottavasti käsiteltyä tässä pelissä. Kun otetaan piirun verran kierroksia pois jatkossa, niin tästä joukkueesta tulee vielä erittäin kova kauden kuluessa.
Yleisiöä ei ole arki-iltana lauteilla ruuhkaksi asti, mutta tuttuja löytyy sen verran, että löydän luonnollisen ekolokeron EV:n kannattajen keskeltä. Pelin alussa molemmat joukkueet ovat hermostuneen oloisia, kotijoukkue enemmän. TPS pääsee tekemään pari nopeaa maalia. Lisäksi EV:n kapteeni Juho Mäkelä saa jossain tilanteessa kovan iskun rintalastaansa, eikä pysty enää jatkamaan peliä. EV pääsee kuitenkin peliin mukaan ja tauolla ollaan tasoissa.
Toisessa erässä EV:n peli rauhoittuu ja maaleja tulee edelleen. Kolmanteen erään kahden maalin johdossa. Pikku hiljaa alan saada kannustamisesta kiinni, vaikka huomaan lähtökohtaisen neutraaliuteni siinä, että taputan innostuneesti myös TPS:n hienoille suorituksille. Tämän johdosta saan vähän kummeksuvia katseita lähipiiristä. Pulssi alkaa kuitenkin nousta kun ottelu kaartuu loppua kohti ja TPS onnistuu kahdesti tulemaan takaa tasoihin.
Jatkoaika on näissä peleissä todella lyhyt, vain viisi minuuttia. Sitä enemmän harmittaa, kun 2000-ikäluokan yksi arroganteimpia mutta taitavampia maalinsylkijöitä, Jasper Juuti, vie reilun kolmen minuutin pelin jälkeen Tepsin voittoon. Juuti pelasi läpi ottelun epävarmasti, mutta kuten niin monesti aikaisemminkin, tekee sen tärkeimmän maalin. EV:n katsomolle osoitetusta vapautuneesta tuuletuksesta välittyy helpotus ja näkymätön keskisormen näyttö kotiyleisölle. Nuoren miehen uhoa parhaimmillaan, joka on pakko ottaa nöyrästi vastaan. Hieno voittomaali.
EV kantaa niskassaan pieniä suosikin paineita, jotka tulivat toivottavasti käsiteltyä tässä pelissä. Kun otetaan piirun verran kierroksia pois jatkossa, niin tästä joukkueesta tulee vielä erittäin kova kauden kuluessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)