Keväällä innostuin ostamaan liput Stadin derbyyn itselle ja lapsille. Ajattelin, että EM-kisojen lisäksi pitää antaa kotimaisellekin liigalle mahdollisuus. Tytöllä oli lopulta muuta menoa, mutta lähdettiin pojan ja kaverin pojan kanssa kauniina elokuun iltana Sonera Stadionille.
Iltapäivälehdistö ja poliisi olivat hypettäneet mahdollista fanien yhteenottoa jo muutaman päivän, joten vähän jännitti jo pelkkä stadionille meno. A-katsomon paikoilla oli kuitenkin rauhallista. Olimme katsomon HIFKin päädyssä, mikä sopi hyvin kaverin pojalle, joka pelasi pitkään HIFKissä ennen kuin B-junnuvaiheessa tippui edustuksesta.
Tämän ottelun parasta antia olivat fanit, molemmilta joukkueilta. HJK:n pääty syttyi vähän myöhemmin, mutta ottelun alkuun mennessä meno oli niin reipasta molemmissa päätykatsomoissa että unohdin aluksi itse pelin katsomisen kokonaan. Vasemmalla punaista, oikealla sinistä. Hyvä meininki jatkui läpi ottelun. Hienoa oli myös, että Antti Muuriselle hurrattiin tasapuolisesti joka puolelta.
Itse peli oli suunnilleen sitä, mitä kotimaiselta jalkapallolta odotinkin. Maalipaikat olivat vähissä ja ottelu päättyikin maalittomaan tasapeliin. Yksi ulosajo nähtiin, ja itse mietin myös HJK:n maalivahdin yhtä esiintuloa, olisiko siinä ollut kortin paikka. No, sääntöjähän en ihan tarkkaan tunne, joten saattoi mennä ihan oikeinkin.
Lopussa fanijoukotkin turhautuivat sen verran, että chantteihin hiipi ihan turhaan alatyylisiä vetoja. Harmi, sillä muuten olisin antanut fanien suorituksesta 10/10. Turvallisuussyistä HIFKin fanikatsomo pidettiin paikoillaan pelin päätyttyä, joten turvallisin mielin poistuimme ratikkapysäkin suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti