Poikien ensimmäinen peli alueellisessa jatkosarjassa, ja tiedossa siis osviittaa siitä, millainen on tuleva sarjataival. Vastaan asettui Loiske, joka oli pelannut alkulohkonsa toisaalla, joten käsitystä joukkueesta ei etukäteen ollut.
Loiske osoittautui hyvin liikkuvaksi, nopeasti reagoivaksi joukkueeksi, jonka kanssa Erän pojilla oli aluksi tekemistä. Vastustajat olivat ärhäkästi iholla, ja tuntui että sininen kone ei oikein käynnistynyt. Maalivahtimme Nestorin sekä osittain hyvän tuurinkin ansiosta Loiskeen työnteko ei kuitenkaan kantanut hedelmää. Vähä vähältä Erä sai sitten otteen pelistä, ja kun Loiske otti muutaman päällekkäisen jäähyn, meni Erä menojaan 8-2-voittoon.
Täysin subjektiivinen ottelun huippukohta minulle oli, kun oma poikani teki maalin, joka jäi lopulta voittomaaliksi. Pakkina pelaava poikani ei nimittäin ollenkaan joka vuosi juhli pisteillä, saati sitten maaleilla. Nyt melkein keskiviivalta lähtenyt pitkään valmisteltu kantti upposi maaliin. Teinipojan tyytyväinen myhäily konsentroitui kyyneliksi katsomossa istuvan äidin silmissä.
Toimin päivän aikana toimitsijana neljässä muussa pelissä, joten en voi sanoa pelejä kokonaan seuranneeni. Sen panin kuitenkin merkille, että tämänikäiset pojat ovat melko herkkiä ottamaan käytösrangaistuksia. Olin tyytyväinen tuomareiden otteeseen, jolla pidettiin ikävimmät fyysiset rikkeet poissa kaukalosta.
Päivän päätteeksi jäin jälleen kerran miettimään valmentajan vaikutusta joukkueensa peli- ja reagointitapaan. Illan viimeisessä pelissä nimittäin eräs Jokerien pelaaja sai lopulta pelirangaistuksen, kun ei malttanut lopettaa sananvaihtoaan tuomarin kanssa ajoissa. Itse koin, että käyttäytymismalli pojalle oli suodattunut valmennukselta, etenkin toiselta valmentajalta, jonka päätehtävät tuntuivat olevan oman joukkueen ja tuomareiden arvostelu. Uskon vahvasti, että positiivisuudella saisi niin paljon parempaa aikaiseksi. Ilman jäähyilyjä Jokerit olisi todennäköisesti ko. pelin Erä Sinistä vastaan voittanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti