Pitkästä aikaa urheilun parissa. Helsinkiläisen salibandynharrastajan kun on joka tapauksessa lähdettävä maakuntiin, jos aikoo Salibandyliigan otteluita katsoa, niin lähdin tällä kertaa Espooseen. Muistaakseni kerran aikaisemmin olen Tapiolahallissa käynyt. Nyt metro vei puolen kilometrin päähän katsomaan toisen kierroksen pääkaupunkiseudun derbyä. Oilersin nuori joukkue ja Ahosen uudet teesit pimputtelun loppumisesta kiinnostivat.
Oilers tulikin peliin valtavalla energialla ja karvasi ahneesti ylhäältä. EV näytti paikoilleen jämähtäneeltä sotanorsulta. Molemmilla oli lataus tapissa ja tuomareilla olikin ensimmäisessä erässä haasteita kitkeä pahimmat rottamaisuudet pois. Melko hyvin onnistuivat mielestäni, ja peli rauhoittui selvästi erätauon jälkeen.
Maaleja tuli niukasti, sillä Oilersin varsamainen innokkuus lipsahti vähän koohottamisen puolelle, eikä joukkue päässyt todellisille tekopaikoille. Samalla EV teki huolellisesti valmistelluista paikoistaan aina. Ylivoimakin toimi. Toisellekin erätauolle mentiin vielä tasalukemissa 3-3, kun Justus Kainulainen väläytteli osaamistaan.
Kolmas erä oli sitten EV:n. Se, mikä oli alussa näyttänyt väsyneeltä alakolmion hinkkaamiselta alkoi osoittaa tehokkuutensa, kun ylikarvaava Oilers jäi kerran toisensa jälkeen alivoimaan oman pään puolustamisessa. EV teki erän kaikki maalit ja vei ansaitun voiton 3-7 mukanaan Tapanilaan.
Yksittäisistä pelaajista pisti silmään hyvällä Oilersin Jani Rauhalan nopeus ja EV:n puolelta Järvisen hienot maalit sekä ikiaikaisen Kukkola-Kapanen-akselin toimivuus. Kehityskohteina mainittakoon toive, että Heikki Iiskola pitäisi useammin kahdella kädellä mailastaan kiinni. EV:n Juselius näytti niinikään ajoittain turhan köykäiseltä näihin karkeloihin.
lauantai 22. syyskuuta 2018
sunnuntai 20. marraskuuta 2016
Erä Sininen - Loiske 19.11.2016
Poikien ensimmäinen peli alueellisessa jatkosarjassa, ja tiedossa siis osviittaa siitä, millainen on tuleva sarjataival. Vastaan asettui Loiske, joka oli pelannut alkulohkonsa toisaalla, joten käsitystä joukkueesta ei etukäteen ollut.
Loiske osoittautui hyvin liikkuvaksi, nopeasti reagoivaksi joukkueeksi, jonka kanssa Erän pojilla oli aluksi tekemistä. Vastustajat olivat ärhäkästi iholla, ja tuntui että sininen kone ei oikein käynnistynyt. Maalivahtimme Nestorin sekä osittain hyvän tuurinkin ansiosta Loiskeen työnteko ei kuitenkaan kantanut hedelmää. Vähä vähältä Erä sai sitten otteen pelistä, ja kun Loiske otti muutaman päällekkäisen jäähyn, meni Erä menojaan 8-2-voittoon.
Täysin subjektiivinen ottelun huippukohta minulle oli, kun oma poikani teki maalin, joka jäi lopulta voittomaaliksi. Pakkina pelaava poikani ei nimittäin ollenkaan joka vuosi juhli pisteillä, saati sitten maaleilla. Nyt melkein keskiviivalta lähtenyt pitkään valmisteltu kantti upposi maaliin. Teinipojan tyytyväinen myhäily konsentroitui kyyneliksi katsomossa istuvan äidin silmissä.
Toimin päivän aikana toimitsijana neljässä muussa pelissä, joten en voi sanoa pelejä kokonaan seuranneeni. Sen panin kuitenkin merkille, että tämänikäiset pojat ovat melko herkkiä ottamaan käytösrangaistuksia. Olin tyytyväinen tuomareiden otteeseen, jolla pidettiin ikävimmät fyysiset rikkeet poissa kaukalosta.
Päivän päätteeksi jäin jälleen kerran miettimään valmentajan vaikutusta joukkueensa peli- ja reagointitapaan. Illan viimeisessä pelissä nimittäin eräs Jokerien pelaaja sai lopulta pelirangaistuksen, kun ei malttanut lopettaa sananvaihtoaan tuomarin kanssa ajoissa. Itse koin, että käyttäytymismalli pojalle oli suodattunut valmennukselta, etenkin toiselta valmentajalta, jonka päätehtävät tuntuivat olevan oman joukkueen ja tuomareiden arvostelu. Uskon vahvasti, että positiivisuudella saisi niin paljon parempaa aikaiseksi. Ilman jäähyilyjä Jokerit olisi todennäköisesti ko. pelin Erä Sinistä vastaan voittanut.
Loiske osoittautui hyvin liikkuvaksi, nopeasti reagoivaksi joukkueeksi, jonka kanssa Erän pojilla oli aluksi tekemistä. Vastustajat olivat ärhäkästi iholla, ja tuntui että sininen kone ei oikein käynnistynyt. Maalivahtimme Nestorin sekä osittain hyvän tuurinkin ansiosta Loiskeen työnteko ei kuitenkaan kantanut hedelmää. Vähä vähältä Erä sai sitten otteen pelistä, ja kun Loiske otti muutaman päällekkäisen jäähyn, meni Erä menojaan 8-2-voittoon.
Täysin subjektiivinen ottelun huippukohta minulle oli, kun oma poikani teki maalin, joka jäi lopulta voittomaaliksi. Pakkina pelaava poikani ei nimittäin ollenkaan joka vuosi juhli pisteillä, saati sitten maaleilla. Nyt melkein keskiviivalta lähtenyt pitkään valmisteltu kantti upposi maaliin. Teinipojan tyytyväinen myhäily konsentroitui kyyneliksi katsomossa istuvan äidin silmissä.
Toimin päivän aikana toimitsijana neljässä muussa pelissä, joten en voi sanoa pelejä kokonaan seuranneeni. Sen panin kuitenkin merkille, että tämänikäiset pojat ovat melko herkkiä ottamaan käytösrangaistuksia. Olin tyytyväinen tuomareiden otteeseen, jolla pidettiin ikävimmät fyysiset rikkeet poissa kaukalosta.
Päivän päätteeksi jäin jälleen kerran miettimään valmentajan vaikutusta joukkueensa peli- ja reagointitapaan. Illan viimeisessä pelissä nimittäin eräs Jokerien pelaaja sai lopulta pelirangaistuksen, kun ei malttanut lopettaa sananvaihtoaan tuomarin kanssa ajoissa. Itse koin, että käyttäytymismalli pojalle oli suodattunut valmennukselta, etenkin toiselta valmentajalta, jonka päätehtävät tuntuivat olevan oman joukkueen ja tuomareiden arvostelu. Uskon vahvasti, että positiivisuudella saisi niin paljon parempaa aikaiseksi. Ilman jäähyilyjä Jokerit olisi todennäköisesti ko. pelin Erä Sinistä vastaan voittanut.
perjantai 4. marraskuuta 2016
Fingerpori 2.11.2016
Minulla on teatteria harrastava ystävä, Jalmari Jalonen. Päivisin hän on diplomi-insinööri ja projekstipäällikkö tjsp, mutta iltaisin hän on luovista luovin ihminen, ideanikkari, harrastelijanäyttelijä ja -ohjaaja. Viimeiset pari vuosikymmentä hänen vaikutuspaikkansa näissä Thalian karkeloissa on ollut Teatteri Kultsa.
Yksi Jalmarin hienoista, pähkähulluista ideoista on ollut dramatisoida Pertti Jarlan Fingerpori-sarjakuvia. Tämä esitys on osittainen uusinta vuoden 2013 produktiosta. Vaikka esityksessä ei ole varsinaista juonta, toimivat stripit hyvin yhtenäisenä kokonaisuutena. Siirtymät onnistuvat pienillä valaistuksenvaihdoilla kahden Kultsan pikkuruiselle näyttämölle rakennetun lavastuksen välillä tai sitten musiikkivälipalan siivittäminä.
Paitsi onnistuneesta dramatisoinnista ja hyvästä näyttämöllepanosta (tirsk), Kultsan Fingerporissa on pakko nauttia myös loistavasta roolituksesta. Varsinkin Rivo-Riitan ja Heimo Vesan rooleihin on löydetty niin 1:1-näyttelijät (Marja-Liisa Lius ja Jussi Vehkasalo), että Jarlan piirustukset todella heräävät eloon.
Esityksen tempo on strippiformaattia kunnioittavan nopea, mutta silti niin verkkainen että Fingerporiin vihkiytymätön kanssakatsojanikin pysyy hyvin mukana. Ja tyrskii naurusta tämän tästä. Pidin myös siitä, että esitys on riittävän lyhyt, noin tunti ja 10 minuuttia. Se riitää mainiosti irtiottoon marraskuisen lumipyryn arjesta.
Yksi Jalmarin hienoista, pähkähulluista ideoista on ollut dramatisoida Pertti Jarlan Fingerpori-sarjakuvia. Tämä esitys on osittainen uusinta vuoden 2013 produktiosta. Vaikka esityksessä ei ole varsinaista juonta, toimivat stripit hyvin yhtenäisenä kokonaisuutena. Siirtymät onnistuvat pienillä valaistuksenvaihdoilla kahden Kultsan pikkuruiselle näyttämölle rakennetun lavastuksen välillä tai sitten musiikkivälipalan siivittäminä.
Paitsi onnistuneesta dramatisoinnista ja hyvästä näyttämöllepanosta (tirsk), Kultsan Fingerporissa on pakko nauttia myös loistavasta roolituksesta. Varsinkin Rivo-Riitan ja Heimo Vesan rooleihin on löydetty niin 1:1-näyttelijät (Marja-Liisa Lius ja Jussi Vehkasalo), että Jarlan piirustukset todella heräävät eloon.
Esityksen tempo on strippiformaattia kunnioittavan nopea, mutta silti niin verkkainen että Fingerporiin vihkiytymätön kanssakatsojanikin pysyy hyvin mukana. Ja tyrskii naurusta tämän tästä. Pidin myös siitä, että esitys on riittävän lyhyt, noin tunti ja 10 minuuttia. Se riitää mainiosti irtiottoon marraskuisen lumipyryn arjesta.
tiistai 1. marraskuuta 2016
TU - Erä Sininen 30.10.2016
Piti tehdä vaikka mitä, mutta halusin sitten kuitenkin mennä katsomaan pojan joukkueen alkulohkon viimeisen pelin Sipooseen. Ja mikäpä mennessä, kun bussi kuljettaa Itäkeskuksesta suoraan Ingman Areenan ovelle.
Panoksena ottelussa oli lohkovoitto. En tiedä oliko tämä pienenä apinana poikien takaraivossa, vai oliko niin, että kun eliittisarjan paikka oli jo varma, niin mentaalienergiaa ei enää jäänyt tähän peliin. Joka tapauksessa haastajasarjaan jäävälle vastustajalle annettiin avaimet pelin ratkaisuun, kun reagoitiin hitaasti, avattiin peliä huolimattomasti ja hyökkäyksetkin olivat vähän sinne päin.
Lopussa pojat onnistuivat kuitenkin puristamaan pelin tasoihin ja näin alkusarjan jälkeen jatketaan tappiotonta kautta. Lohkovoitto lipesi kuitenkin Tuusulaan.
Panoksena ottelussa oli lohkovoitto. En tiedä oliko tämä pienenä apinana poikien takaraivossa, vai oliko niin, että kun eliittisarjan paikka oli jo varma, niin mentaalienergiaa ei enää jäänyt tähän peliin. Joka tapauksessa haastajasarjaan jäävälle vastustajalle annettiin avaimet pelin ratkaisuun, kun reagoitiin hitaasti, avattiin peliä huolimattomasti ja hyökkäyksetkin olivat vähän sinne päin.
Lopussa pojat onnistuivat kuitenkin puristamaan pelin tasoihin ja näin alkusarjan jälkeen jatketaan tappiotonta kautta. Lohkovoitto lipesi kuitenkin Tuusulaan.
maanantai 31. lokakuuta 2016
Erä Sininen - SB-Pro 28.10.2016
Enpä tiennyt, että pojan joukkue oli ilmoitettu alueliigaankin, mutta selkisi asia sen verran ajoissa, että työviikon saattoi päättää seuraamalla poikien ko. liigan avauspeliä Campo Sportissa. Tämä oli ilmeisesti myös ensimmäinen kerta, kun kesällä joukkueessa aloittanut toinen veska pääsi aloittavaan kokoonpanoon.
Alueliigan pelit kesätävät vain 2x20 minuutia, joten heti alusta asti saa olla tarkkana. Pojat onnistuivat hankkiutumaan pelissä pain maalin johtoasemaan vaikken oikein ymmärrä miten, sillä pelissä ei oikein näyttänyt olevan joukkueellista ideaa. Toki ideana olikin kuulemma ollut antaa enemmän vastuuta niille pelaajille, jotka eivät varsinaisessa aluesarjassa pääse aina kokoonpanoon. Tuskallisesti tuli sellainen tunne, että kaikki hävittiin, kaksinkamppailuista alkaen.
Yksi pelaaja itse asiassa loisti, nimittäin uusi veska. Aivan maagisia torjuntoja kaikilla mahdollisilla kehonosilla. Mutta todella tiukaksi pojat pelin päästivät: oman pään pelaaminen hermostutti liikaa ratkaisuhetkillä, ja SB-Prolta lähti napakka, maaliin mennyt laukaus viime sekunnilla. Meidän onnemme oli, että tuomarit tulkitsivat eliajan olleen täysi, kun apllo meni maaliviivan yli. Peli siis päättyi Erä Sinisen 2-3-voittoon.
Alueliigan pelit kesätävät vain 2x20 minuutia, joten heti alusta asti saa olla tarkkana. Pojat onnistuivat hankkiutumaan pelissä pain maalin johtoasemaan vaikken oikein ymmärrä miten, sillä pelissä ei oikein näyttänyt olevan joukkueellista ideaa. Toki ideana olikin kuulemma ollut antaa enemmän vastuuta niille pelaajille, jotka eivät varsinaisessa aluesarjassa pääse aina kokoonpanoon. Tuskallisesti tuli sellainen tunne, että kaikki hävittiin, kaksinkamppailuista alkaen.
Yksi pelaaja itse asiassa loisti, nimittäin uusi veska. Aivan maagisia torjuntoja kaikilla mahdollisilla kehonosilla. Mutta todella tiukaksi pojat pelin päästivät: oman pään pelaaminen hermostutti liikaa ratkaisuhetkillä, ja SB-Prolta lähti napakka, maaliin mennyt laukaus viime sekunnilla. Meidän onnemme oli, että tuomarit tulkitsivat eliajan olleen täysi, kun apllo meni maaliviivan yli. Peli siis päättyi Erä Sinisen 2-3-voittoon.
lauantai 29. lokakuuta 2016
Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää 27.10.2016
En aktiivisesti etsiydy teatteriin, mutta minulla on erilaisia viiteryhmiä jotka saavat minut tätäkin harrastamaan muutaman kerran vuodessa. Nyt neljän kiireisen naisen kalenterista valikoitiin ensin kaikille sopiva päivä ja sitten mietittiin, mitä tarjolla olevista esityksistä menisimme katsomaan. Arpa osui Q-teatteriin.
Kevyttä mielihyvää oli äärimmäisen niukasti ja kovin valoin lavastettu kertomus siitä, kuinka menestyvä ihminen voi täysin menettää merkityksellisyyden tunteen nykyaikana. Hömpän hypnoosikehystarinan alta paljastui totaalisen masentunut ihminen, joka ei saa tolkkua elämäänsä vaikka kuinka sitä kelaa (kirjaimellisesti). Mitä tavoitella, kun kaikki on niin helvetin hyvin? Dramaattinen loppu oli johdomukainen koko ajan auki kiertyvälle ahdistukselle.
Pidinkö tästä? Kyllä ja ei. Väliaikaan asti kesti, ennen kuin hiffasin, mistä oli kysymys. Lisäksi olen nähnyt näitä näyttelijöitä niin moneen kertaan lavalla, että alkaa tuntua siltä, että tunnen jo heidän tapansa esiintyä enkä nää enää roolihenkilöä roolintekijän takaa. Näin etenkin Tommi Korpelan tapauksessa. Tämä sekä se, että istuin lattialla ensimmäisen puoliajan koska edessäni etrivissä istui Muhkerastainen Nainen puolisonsa Todella Pitkän kanssa, olivat omiaan jättämään minut hieman etäälle tästä teoksesta.
Kevyttä mielihyvää oli äärimmäisen niukasti ja kovin valoin lavastettu kertomus siitä, kuinka menestyvä ihminen voi täysin menettää merkityksellisyyden tunteen nykyaikana. Hömpän hypnoosikehystarinan alta paljastui totaalisen masentunut ihminen, joka ei saa tolkkua elämäänsä vaikka kuinka sitä kelaa (kirjaimellisesti). Mitä tavoitella, kun kaikki on niin helvetin hyvin? Dramaattinen loppu oli johdomukainen koko ajan auki kiertyvälle ahdistukselle.
Pidinkö tästä? Kyllä ja ei. Väliaikaan asti kesti, ennen kuin hiffasin, mistä oli kysymys. Lisäksi olen nähnyt näitä näyttelijöitä niin moneen kertaan lavalla, että alkaa tuntua siltä, että tunnen jo heidän tapansa esiintyä enkä nää enää roolihenkilöä roolintekijän takaa. Näin etenkin Tommi Korpelan tapauksessa. Tämä sekä se, että istuin lattialla ensimmäisen puoliajan koska edessäni etrivissä istui Muhkerastainen Nainen puolisonsa Todella Pitkän kanssa, olivat omiaan jättämään minut hieman etäälle tästä teoksesta.
tiistai 4. lokakuuta 2016
ÅIF- Erä Sininen 2.10.2016
Pojan joukkueen kausi laitettiin virallisesti alkuun Porvoon salibandyhallilla yhdellä ottelulla ÅIFia vastaan. Kahdeksan joukkueen lohkossa pelataan yksinkertainen sarja, jonka jälkeen neljä joukkuetta viivan yläpuolelta menee ylempään, ja neljä joukkuetta viivan alapuolelta alempaan jatkosarjaan. Jatkosarjojen pelit lähtevät käyntiin marraskuussa.
En yhtään tiennyt mitä odottaa harjoituspelien perusteella, joita oli kuitenkin pelattu lähtökohtaisesti kovempia jengejä vastaan. Näytti siltä, että tämä peli olisi ollut voitettavissa, sillä vastassa ei ollut erityisen taitava tai fyysinen jengi. Alussa ainakin oli havaittavissa hermostumista ja siitä johtuvaa mailojen väpätystä niin hyökkäys- kuin puolutuspäässä. Loppua kohti alettiin saada hyviä, mietittyjä hyökkäyksiä aikaiseksi, ja peli asettui paremmin uomiinsa. Peli päättyi kuitenkin ÅIFin harmittavaan tasoitukseen vain minuutti ennen loppua.
Enpä uskalla arvata, kumpaan sarjaan tie tästä vie. Pelirohkeutta kaipaisin pojille lisää. Sillä, että uskoo voittavansa, saisi sen pienen lisän vääntöön, joka johdattaisi sinne voittoon asti.
En yhtään tiennyt mitä odottaa harjoituspelien perusteella, joita oli kuitenkin pelattu lähtökohtaisesti kovempia jengejä vastaan. Näytti siltä, että tämä peli olisi ollut voitettavissa, sillä vastassa ei ollut erityisen taitava tai fyysinen jengi. Alussa ainakin oli havaittavissa hermostumista ja siitä johtuvaa mailojen väpätystä niin hyökkäys- kuin puolutuspäässä. Loppua kohti alettiin saada hyviä, mietittyjä hyökkäyksiä aikaiseksi, ja peli asettui paremmin uomiinsa. Peli päättyi kuitenkin ÅIFin harmittavaan tasoitukseen vain minuutti ennen loppua.
Enpä uskalla arvata, kumpaan sarjaan tie tästä vie. Pelirohkeutta kaipaisin pojille lisää. Sillä, että uskoo voittavansa, saisi sen pienen lisän vääntöön, joka johdattaisi sinne voittoon asti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)