Vähän alle puolet johtamastani C-poikien joukkueesta pääsi kaudelle 2016-17 EräViikinkien B-poikien edustusjoukkueeseen. Päätän viettää keskiviikkoillan Mosahallissa nuorten miesten salibandyn parissa, katsomassa mitä heistä sitten tuli. SM-sarjan avaus kotihallissa kahden viime kauden C-poikien mestaria TPS:aa vastaan.
Yleisiöä ei ole arki-iltana lauteilla ruuhkaksi asti, mutta tuttuja löytyy sen verran, että löydän luonnollisen ekolokeron EV:n kannattajen keskeltä. Pelin alussa molemmat joukkueet ovat hermostuneen oloisia, kotijoukkue enemmän. TPS pääsee tekemään pari nopeaa maalia. Lisäksi EV:n kapteeni Juho Mäkelä saa jossain tilanteessa kovan iskun rintalastaansa, eikä pysty enää jatkamaan peliä. EV pääsee kuitenkin peliin mukaan ja tauolla ollaan tasoissa.
Toisessa erässä EV:n peli rauhoittuu ja maaleja tulee edelleen. Kolmanteen erään kahden maalin johdossa. Pikku hiljaa alan saada kannustamisesta kiinni, vaikka huomaan lähtökohtaisen neutraaliuteni siinä, että taputan innostuneesti myös TPS:n hienoille suorituksille. Tämän johdosta saan vähän kummeksuvia katseita lähipiiristä. Pulssi alkaa kuitenkin nousta kun ottelu kaartuu loppua kohti ja TPS onnistuu kahdesti tulemaan takaa tasoihin.
Jatkoaika on näissä peleissä todella lyhyt, vain viisi minuuttia. Sitä enemmän harmittaa, kun 2000-ikäluokan yksi arroganteimpia mutta taitavampia maalinsylkijöitä, Jasper Juuti, vie reilun kolmen minuutin pelin jälkeen Tepsin voittoon. Juuti pelasi läpi ottelun epävarmasti, mutta kuten niin monesti aikaisemminkin, tekee sen tärkeimmän maalin. EV:n katsomolle osoitetusta vapautuneesta tuuletuksesta välittyy helpotus ja näkymätön keskisormen näyttö kotiyleisölle. Nuoren miehen uhoa parhaimmillaan, joka on pakko ottaa nöyrästi vastaan. Hieno voittomaali.
EV kantaa niskassaan pieniä suosikin paineita, jotka tulivat toivottavasti käsiteltyä tässä pelissä. Kun otetaan piirun verran kierroksia pois jatkossa, niin tästä joukkueesta tulee vielä erittäin kova kauden kuluessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti